Tietoa hinkuyskästä

Tässä sivustossa on perustietoa hinkuyskästä.
Turun yliopisto ja Turun yliopistollinen keskussairaala tutkivat yhteistyössä hinkuyskää ja hinkuyskärokotteita.
Tutkimusten tarkoituksena on edistää uusien ja parempien rokotusten kehittämistä.

Aiheuttaja

Hinkuyskä on hengitystieinfektio, jonka aiheuttaa Bordetella pertussis -bakteeri. Tämä bakteeri aiheuttaa tautia vain ihmisille. B.pertussiksen aiheuttama infektio kohdistuu pelkästään keuhkoputkien limakalvoon eikä se aiheuta yleisinfektiota. Infektio kestää noin kuukauden ajan, jonka jälkeen elimistö tuhoaa bakteerin. Bakteerin monet toksiinit aiheuttavat kuitenkin keuhkoputkien limakalvojen tuhoa, josta paraneminen kestää kuukausia.

 Esiintyvyys Suomessa

Aiemmin hinkuyskää esiintyi väestössä paljon ja kuolleisuus tautiin oli merkittävää. Hinkurokotusten myö­tä tauti muuttui harvinaisemmaksi ja 1970-luvulla sairaus miltei unohtui. 1980-luvulla havaittiin, että tautia esiintyy edelleen väestössä erityisesti koululaisilla ja nuorilla aikuisilla. Tämä johtui varmasti osin myös kehittyneestä ja aktiivisemmasta diagnostiikasta. 1990-luvulla tuli varsin ilmeiseksi, että kokosolurokotusten antama suoja heikkenee jo muuta­massa vuodessa niin, että tautia alkaa esiintyä merkittävästi noin 5 vuoden kuluttua rokotuk­sesta. Tämä käynnisti rokotusohjelman tehostamisen tarpeen ja vuonna 2003 ja 2005 otettiinkin käyttöön tehosterokotteet. 2000 –luvun alussa todettiin laaja hinkuyskäepidemia Suomessa vuosina 2003–2004 (1631 tapausta vuonna 2004) ja lievempi 2011–2012 (541 tapausta vuonna 2012). Sen jälkeen tautia todettiin vähenevässä määrin ja tapauksia oli vuonna 2015 vain 165 (ilmaantuvuus ko­ko väestössä oli 3,02/100 000). Vuonna 2016 todettiin jälleen epidemia keskittyen erityisesti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueelle. Tuolloin taudin esiintyvyys kak­sinkertaistui vuoteen 2015 verrattuna ollen koko väestön tasolla 7.5/100.000. Taudin lisääntyminen oli havaittavissa erityisesti 10-14 vuotiaiden koululaisten keskuudessa.

Tartuttavuus

 Hinku­yskä tarttuu henkilöstä toiseen pisaratartuntana. Taudin itämisaika on noin 1–2 viikkoa. Hinkuyskää sairastava henkilö on tartuttavimmillaan kaksi ensim­mäistä viikkoa oireiden alusta. Yli kolme viikkoa yskineiden, aiemmin rokotettujen, tartutta­vuusriski on vähäinen. Tauti tarttuu erityisen herkästi perheissä ja koululuokissa, joissa noin 80 prosenttia potilaan lähikontakteista saa tartunnan. Noin puolet heistä saa varsinaisen oi­reisen taudin, ja muilla infektio on hyvin lievä tai oireeton. Nykykäsityksen mukaan oireeton henkilö ei ole tartuttava.

 Taudinkuva

Hinkuyskä alkaa itämisajan jälkeen flunssan kaltaisin yskä- ja nuhaoirein. Parissa viikossa yskä vaikeutuu ja potilas siirtyy ns. paroksysmaalisen eli puuskittaisen yskän vaiheeseen. Voimakkaiden yskänpuuskien lopuksi lähes jo tikahtumassa oleva potilas saattaa vetää voimakkaan sisäänhengityksen, jolloin kuuluu hinkuva ääni. Yskänpuuskan lopuksi monet potilaat oksentavat limaa. Pienillä imeväisikäisillä voi esiintyä toistuvia hengityskatkoksia ilman, että yskä olisi hallitseva oire. Puuskittaisen yskän vaihe kestää viikkoja ja yskä talttuu yleensä vähitellen 2–3 kk:ssa. Hinkuyskään ei yleensä liity kuumetta. Kuumeen esiintyminen voi olla merkkinä komplikaatiosta, kuten keuhkokuumeesta.

Ennen rokotusaikakautta hinkuyskä oli tappavin lasten infektiosairaus. Erityisesti pienet, vielä rokottamattomat imeväisikäiset potilaat ovat edelleenkin kuolemanvaarassa. Alle 2 kk ikäisillä keuhkokuumetta esiintyy 10–25 %:lla, kouristuksia <5 %:lla ja kuolemia <1 %:lla sairastuneista. Pienillä rokottamattomilla lapsilla bakteerin pertussistoksiini voi aiheuttaa ns. leukemoidin reaktion eli voimakkaan lymfosytoosin. Erityisesti nämä lapset ovat kuolemanvaarassa ja tautia komplisoi silloin myös pulmonaarihypertensio lymfosyyttien pakkautuessa keuhkojen pieniin valtimoihin.

Yskänpuuskien välillä hinkuyskäpotilas on varsin oireeton. Kuumetta ei ole ja kliiniset löydökset ovat niukat, koska mm. keuhkojen kuuntelulöydös on normaali. Hinkuyskää paljon tavallisempi RS-viruksen aiheuttama hengitystieinfektio voi muistuttaa pienillä rokottamattomilla lapsilla hinkuyskää, mutta RSV-infektioissa keuhkoista kuuluu yleensä uloshengityksessä vinkunaa. On tärkeää muistaa, että hinkuyskä voi esiintyä myös virusinfektioiden kanssa sekainfektiona.

Alla videot miltä voi näyttää vauvan- sekä aikuisen hinkuyskäkohtaus.

Diagnostiikka

Sairaaloissa imeväisikäisen hinkuyskä diagnosoidaan nenänielun limaimunäytteestä (NPS), josta otetaan PCR-näyte ja bakteeriviljely. Vaikka PCR on herkempi ja tulokset nopeammin saatavissa niin myös viljelyjä tarvitaan edelleen bakteereiden muuntelun seuraamiseksi. NPS on herkkyydeltään parempi kuin suoraan nenänielusta otettava tikkunäyte, jota käytetään isommilla lapsilla ja aikuisilla PCR tutkimusta varten. Yleensä kolme viikkoa oireilleilta ei viljely tai PCR-tutkimusta kannata käyttää hinkuyskän diagnostiikkaan, koska elimistö on jo tuhonnut bakteerin, vaikka oireet vielä jatkuvatkin. Sen jälkeen hinkuyskä voidaan diagnosoida vasta-ainemäärityksellä verinäytteestä.

Koululaisilla ja aikuisilla B.pertussis aiheuttaa viikkojen puuskaisen yskän, jota ei alkuvaiheessa yleensä edes epäillä hinkuyskäksi. Käytännössä nämä potilaat diagnosoidaan vasta-ainetutkimuksella yhdestä verinäytteestä. Tärkeimmät erotusdiagnostiset vaihtoehdot koululaisilla ja aikuisilla ovat Mycoplasma pneumoniae ja Chlamydia pneumoniae, jotka voidaan myös diagnosoida vasta-ainemäärityksellä.

Hoito

Imeväisikäiset hinkuyskäepäilyt tulee lähettää sairaalaan. Hoito aloitetaan heillä jo kliinisen epäilyn perusteella ennen laboratoriovastausten saapumista. Nopealla hoidon aloituksella voidaan hillitä vaikeimpien oireiden ilmaantumista ja välttää tehohoidon tarve.

Hinkuyskän hoitona käytetään makrolideja, tavallisimmin atsitromysiinia, jonka imeväisikäisen hoitoannos on 10 mg/kg/vrk viiden vrk ajan. Isommilla potilailla käytetään normaalia atsitromysiinin annostusta.

B.pertussis on herkkä myös 3. polven kefalosporiineille ja meropeneemille, joita voidaan käyttää ongelmatapauksissa sairaalassa. Makrolidiresistenttia B.pertussista on kuvattu mutta Suomessa näitä ei onneksi ole vielä todettu.

Suomessa suositellaan koko perheen hoitamista, jos perheessä on alle 6 kk ikäinen lapsi ja jollakin perheenjäsenellä todetaan hinkuyskä. Laajaa ennaltaehkäisevää hoitoa on pyritty muissa tapauksissa välttämään ja taudin leviämisen ehkäisytoimenpiteet tuleekin kohdistaa taudin varhaiseen tunnistamiseen ja hoitoon.

Eristyksen tarve tulee suhteuttaa taudin kestoon. Varhaisvaiheessa potilas eristetään 5 vrk:n ajaksi makrolidihoidon aloituksesta. Yli kolme viikkoa yskineiden, aiemmin rokotettujen, tartuttavuusriski on vähäinen.

 Ehkäisy

Rokotukset hinkuyskää vastaan aloitettiin Suomessa vuonna 1952. Perusrokotusohjelman mukaisesti hinkuyskärokotteet annetaan nykyään 3, 5 ja 12 kk iässä ja tehosterokotukset 4 v ja 14 v iässä. Koska rokotusten antama suoja häviää vuosien myötä, uuden tartuntatautilain (03/18) mukaan tehosterokotetta suositellaan myös sosiaali- ja terveydenhuollossa alle vuoden ikäisiä lapsia hoitavalle henkilökunnalle. On ilmeistä, että nykyisillä rokotteilla hinkuyskää ei saada täysin torjuttua ja uusia rokot­teita tarvitaan. Tämä kehitystyö on käynnissä mutta ratkaisua ei ole odotettavissa lähivuosina. Muuttuneessa tilanteessa on tullut ajankohtaiseksi pohtia myös Suomessa rokotusohjel­man riittävyyttä ja mahdollisia muutostarpeita taudin tehokkaaksi torjumiseksi.